Tänään on pikku Robinin syntymäpäivä. Pikku hauvani täyttää hurjat kolme vuotta.
En ole aiemmin kertonut Robinista paljoakaan, muuta kuin, kuinka suloinen ja hurmaava hän on.
Olen pitänyt aina sekä isoista, että pienistä roduista, mutta itselleni halusin ehdottomasti pienen koiran.
Kun asuin kotona vanhempieni luona, meille ostettiin kääpiövillakoira Donna. Kun muutin pois kotoa, äitini teki hyvin selväksi, että koira jäisi asumaan heidän luokseen. Vaikka kuinka olisin halunnut Donnan mukaani, koiran oli parempi jäädä omaan kotiinsa.
Kun asuin kotona vanhempieni luona, meille ostettiin kääpiövillakoira Donna. Kun muutin pois kotoa, äitini teki hyvin selväksi, että koira jäisi asumaan heidän luokseen. Vaikka kuinka olisin halunnut Donnan mukaani, koiran oli parempi jäädä omaan kotiinsa.
Noin vuoden päästä päätin ottaa silloisen
poikaystäväni kanssa koiran. Mietimme pitkään rotuja, mutta lopulta
päädyimme chihuahuaan. Otin yhteyttä Helmiäisen kenneliin, josta kävimme
hakemassa Robinin muutaman viikon päästä.
Pennut olivat uskomattoman pieniä, vain 700g painoisia (nykyään Robin painaa 2300g). Olimme alunperin menneet katsomaan Robinin veljeä, mutta kun pääsimme paikalle, ihastuimme välittömästi Robiniin. Pentu oli oli tosi leikkisä, mutta ei tullut heti aidalle meitä tervehtimään. Halusin pennun, joka viihtyisi, sekä ihmisten että muiden koirien kanssa, mutta ei olisi "eroahdistus" -riippuvainen omistajastaan.
Pennut olivat uskomattoman pieniä, vain 700g painoisia (nykyään Robin painaa 2300g). Olimme alunperin menneet katsomaan Robinin veljeä, mutta kun pääsimme paikalle, ihastuimme välittömästi Robiniin. Pentu oli oli tosi leikkisä, mutta ei tullut heti aidalle meitä tervehtimään. Halusin pennun, joka viihtyisi, sekä ihmisten että muiden koirien kanssa, mutta ei olisi "eroahdistus" -riippuvainen omistajastaan.
Ensimmäiset päivät Robinin kanssa oli aika jännittävät. Pentu oli niin pieni, että se saattoi valita nukkumispaikakseen pienimmän kolon ja koska pentu ei totellut vielä nimeään, sitä oli lähes mahdoton löytää.
Ystävälläni Jennillä oli kääpiövillakoira, joka kävi silloin tällöin leikkimässä Robinin kanssa. Ensimmäisten leikkien aikana huomasimme rodulle ominaisen suuren egon. Vaikka koira oli leikkikaveriaan melkein kolme kertaa pienempi, se ei hidastanut leikkiä lainkaan.
Nyt kolmevuotiaana Robin on edelleen tosi energinen ja leikkisä, mutta osaa ottaa myös rennosti ja nauttia elämästä. Koira näyttää minun silmääni selvästi vanhemmalta ja jykevämmältä, kuin esim. vuosi sitten, mutta edelleen lenkillä minut pysäytetään useasti ja kysytään, että onko Robin vielä pentu :)
Huomenna Robin pääsee viikoksi hoitoon vanhempieni luokse, kun me lähdemme Tomin kanssa Barceloonaan lomalle.