Robin: uusi villapaita

Taas on se painajaismainen vuodenaika Robinille, kun ulkona ei pärjää ilman takkia. Aina kun lähdetään lenkille, koira katsoo pöydän alta onko emännän kädessä pelkkä remmi vai jotain muita epämääräisiä varusteita. Voi raukkaa.

Tänä vuonna tein Robinille tyylikkään harmaa-valkoisen pooloneuleen. Tuntuu, että joka vuosi koiralle tulee vähän lisää ympärysmittaa ja edelliset jäävät pieneksi. Mutta eipä se haittaa (neulomisen osalta) aina on kiva tehdä uusia hienoja asusteita. Kesällä sitten lenkkeillään talven tulleet kilot pois. 

Possu pienokaiselle

Kun olin itse lapsi, sain kummitädiltäni usein itsetehtyjä leluja. Vaikka lapsena ei niinkään osannut arvostaa käsityön arvoa, muistan kumminkin, että ne lelut olivat tärkeitä. Ne kun oli tehny juuri minua varten. Nyt kun itselläni on käsillä tekemisen taito, aijon ehdottomasti siirtää tätä perinnettä eteenpäin.
Kummityttöni (jolle aikanaan neuloin pienen pupun) sai ihanan pikkusiskon, joka tietenkin tarkoitti sitä, että neulepuikkoni pääsivät taas töihin. Mietin erilaisia eläinvaihtoehtoja ja lopulta päätin tehdä pienen possun. Jokaisella lapsella aina se "The lelu" joka on se kaikista ensimmäisin ja kaikista tärkein. Itselläni se oli myös possu. 

Iloisia leikkihetkiä pikkuneidille!

Säärystimet - iloa ja lämpöä talveen

Yksi ikuisuusprojekti, (ja häpeäkseni joudun tunnusta, että vieläkin kesken) jota olen jo monen vuoden ajan pakertanut on harmaavalkoiset säärystimet. Ihastuin pieneen lumihiutalekuvioon ja päätin lähteä kokeilemaan sitä. "Heti kaikki mulle ja nyt" -asenteeni ei oikein sovellu yhteen aikaa vievien projektien kanssa, mutta kyllä tästä vielä hyvä tulee. Voiton puolella ollaan! Onneksi olen valinnut ajattomat värit ja kuviot, niin ei pääse kyllästys iskemään.

 

Mutta ihan siltä varalta, että työ ei ikinä valmistu, aion laittaa hieman kuvia niistä jo nyt. Säärystimet ovat siis lähes valmiit. Kuvitelkaa vain muutama harmaa rivi tuohon jatkeeksi. :)

Villasukat - Schachenmayr, Regia

Löysin Joulun aikaan aivan ihanan langan Lankamaailmasta ja päätin tehdä siitä villasukat joululahjaksi. Lankaa löytyi muutamasta eri väristä ja sen valmiiksi kirjava väritys näytti tekevän kauniin kuvion neuleeseen. Tällaisissa valmiiksi kirjavissa langoissa suosittelen aina tekemään harjoitustilkun, jotta silmukat olisivat täydellisiä. Täsmällisyyden ja tasaisuuden tärkeyden huomaa vasta siinä vaiheessa, kun alkaa tehdä toista sukkaa, josta pitäisi saada identtinen edellisen kanssa. 

Lanka oli Schachenmayr - Regia väri 03656 

75% villa, 25% polyamidi

150g = 375m

puikot nro 3-4

konepesu 40°

 

Tein laskelmia sukan valmistumisesta ja itselläni meni näiden tekoon noin 27h ja sukissa on noin 25 000 silmukkaa.  Aikamoinen työ, näin jälkikäteen ajateltuna. Mutta selvisin!

Itsetehty matto kangaspuilla

Yksi pitkäaikaisista "pakko toteuttaa"-haaveistani on ollut maton kutominen kangaspuilla.

Olen peruskouluaikana kutonut maton käsityötunneilla, mutta en muista siitä muuta kuin, että matto valmistui ja koristaa nyt vanhempieni kodissa huonettani :)

Olen pyöritellyt uuden maton kutomista jo hetken päässäni ja kuin satumalta huomasin lehdessä mainoksen/artikkelin Taito Pirkanmaa ry toiminnasta, jossa mainittiin, että kuka tahansa voi tulla ja kutoa oman mattonsa. 

Katsoin netistä lähimmän toimipisteen ja otin yhteyttä Taitokeskus Epilään sähköpostilla. Sain pian viestin takaisin, jossa minut kutsuttiin paikan päälle tutustumaan erilaisiin mattoihin ja tekniikkoihin.

Kun saavuin paikalle olin päättänyt, että teen raitamaton. Hieman mustaa, valkoista ja harmaata. Mutta kun Taitokeskus Epilän työntekijä Sanna alkoi esitellä minulle erilaisia vaihtoehtoja olin ihan ällikällä lyöty. Kysyin varmaan jokaisen matto-mallin kohdalla "Osaisinko minä oikeasti tehdä tuollaisen?" En ikinä olisi uskonut, että matot yllättäisivät minun näin, mutta niin kävi :D

Ylläolevista kuvista näet erilaisia kuviomalleja.  

Mattojen kuvio riippuu siitä miten kangaspuiden loimilangat on pujoteltu paikoilleen. Kuvioiden lisäksi mattoon voi tuoda ilmettä väreillä, materiaaleilla sekä pintatekstuurilla. Katselimme pitkään vaihtoehtoja ja lopulta päädyin marokkotyyliseen mattoon.
Kuteet mattoon kävin hakemassa Lamminpään Poppanavakasta. 

Kutomispäivänä menin paikalle hieman epäilevin askelin ja ajattelin, että mitäköhän muut pro-harrastelijat tykkäävät tällaisesta untuvikosta, mutta vastaanotto olikin hyvin lämminhenkinen. Niin työntekijät kuin kutojatkin olivat kiinnostuneita muiden töistä ja tunnelma oli hyvin innokas ja inspiroiva. Tunsin oloni erittäin kotoisaksi :)

Ammattitaitoinen Sanna opasti minua maton kutomisessa.

 JA SITTEN ITSE KUTOMISEEN:

Kuinka moni oikeasti tietää miten matto valmistetaan ja miten kangaspuut toimivat? Ei varmasti kauhean moni. Itse ainakin vietin muutaman yöttömän yön miettien miten ihmeessä mattoihin saa erilaisia kuvioita ja miten kangaspuiden polkimia käytettään. Kaikki kuitenkin selvisi kun pääsin  hommiin.

Kangaspuut on uskomattoman näköinen härveli. Satoja lankoja pujottelee toistensa lomassa ja erilaiset ratakset ja veivit kruunaavat tämän kapistuksen. Ensisilmäyksellä maton kutominen tuntuu lähes mahdottomalta, mutta kun istuu rauhassa alas ja kuunteleen opettajan neuvoja alkaa matto pikkuhiljaa valmistua.

Polkimia oli 7 kappaletta ja niitä poljettiin sen mukaan mitä ohje näytti. Hyvin, hyvin yksinkertaista, mutta tarkkaavaisuus ja keskittyminen ovat avainsanoja tässä puuhassa. Itselläni meni 85cm leveän ja 130cm pitkän maton kutomiseen aikaa noin 15h, ei kolme kutomispäivää. Ja tuo aika tavallisen työpäivän päälle -täydellä keskittymisellä- on melko rankkaa. Suosittelen siis kutomista vapaapäivinä.

Ja saanko esitellä: ihana, uusi, itsetehty mattoni. Rakastan sitä!

En vieläkään usko, että olen tehnyt tuon maton itse. Siitä tuli niin hieno ja se sopii uuteen asuntoomme täydellisesti. Muutamassa kohdassa on pieniä virheitä, mutta ensikerralla paremmin :)

Ei muuta kuin kaikki kutomista kokeilemaan!

Pannulaput ystävälle

Välillä tulee tilanteita, että ostaa jotain, vaikka ei edes tarvitse sitä. Nämä on niitä harmillisen tuttuja "Tästä voi tehdä vaikka mitä kivaa" -ostoja, jotka usein jää kaappiin pölyttymään. Yksi ryhmä näistä ostoista on matonkuteet. Kuinka monta kerää minullakin on sitä täydellistä kudetta odottamassa täydellistä ideaa varten?  Vastaus: Aivan liian monta!

Mutta välillä tällä sattuman saralla tulee myös onnistumisia. 

Ystäväni on ihastellut monta kertaa tätä ihanaa meleerattua harmaata kudetta. Päätin siis ilahduttaa häntä ja virkkasin pannunaluset yllärinä kyseisestä kuteesta. Tein monia testiversioita ja lopulta sain aikaan jämäkän siistin neuloksen, joka näytti oikein kivalta pannulapussa.

Meinasin  paljastua yllätysprojektissa kerran, kun ystänäni oli minulla kylässä ja otti kudekerän syliinsä ja katseli ja pyöritteli sitä. Onneksi hän ei huomannut langan toisessa päässä kiinni olevaa keskeneräistä työtä.
Huh huh... :D

 Kiinnitin valmiin työn reunaan nahkaisen ripustinnauhan, joka antaa kivan kontrastin harmaasävyiseen kuteeseen. 

Näistä tuli niin kivat, että taidan tehdä itselleni samanlaiset :)

Pupu pienokaiselle

Kuinka herttaista voikaan olla näin pienen kauhahuivin neulominen? So sweet!

Tämä pienoishuivi kuuluu kummityttöni uuden syntymäpäivälahjan kaulaan. Pupun neulominen oli aika mielenkiintoista puuhaa, koska mitään ohjeita ei ollut. Aika monta kertaa jouduin purkamaan osia, jotta sain oikean kokoiset mittasuhteet kanille. Omin kätösin tehdyt lahjat vievät tottakai aikaa, mutta ne ovat kultaakin kalliimpia ja antavat lahjan saajalle paljon enemmän kuin vain lahjan. 

Pupusta tuli aika hurmaava :) Kuvat puhukoon puolestaan.

Miesten villasukat

"Lanseerasimme" DIY-tyttöjen kanssa leikkimielisen haastetehtävän, jossa ideana on keksiä haaste tulevalle kahdelle kuukaudelle, jonka kaikki toteuttavat. Lopuksi keräännymme yhteen vertailemaan aikaansaannoksia ja tutustumaan uusiin tekniikkoihin ja kuvioihin. Ensimmäisenä haasteena oli tehdä villasukat, jossa kokeilisi itselle jotain uutta. 

Olen tehnyt elämäni aikana vain muutamat villasukat, joten olin sekä innoissani, että hieman kauhuissani, mitä tulevan pitää. Päätin tehdä villasukat Tomille, koska sellaisia ei vielä miehen kaapista löytynyt. Tykkään erilaisten värien ja värikuvioden käytöstä, mutta "kohokuviot" kuten letit ja erilaiset tekstuurit kiinnostivat enemmän. Tutkin netistä ja kirjoista vaihtoehtoja, mutta päädyin aina tulokseen, että "Nää kuviot on liian naisellisia miesten sukkiin". Loppujen lopuksi päätin, että kokeilen palmikkoneuleita muihin töihin ja keskityn tässä työssä väreihin. Keräsin kaapista vanhat jämäkerät yhteen, ja katsoin mitä värejä yhdistelisin. Hain kaupasta pääväriksi harmaan seiskaveikka langan ja suunnittelin kuvioinnin. Halusin luoda jotain maanläheistä, mutta tyylikkään yksinkertaista.

 

Palatakseni tähän DIY-haasteeseen ja haasteen ideaan: "Tehdä villasukat ja tutustua johonkin itselle uuteen asiaan", ei onnistunut ihan tehtävänannon mukaisesti. Sain villasukat ajoissa valmiiksi -pisteet siitä- mutta uuden kokeilu jäi hieman vaisuksi. Tottakai värikuvioit olivat minulle uutta, mutta olin asettanut itselleni hieman kunnianhimoisemman tavoitteen.

Mutta ei hätää, vielä on 10 päivää haastetta jäljellä, joten ehkä kokeilen kuvioneuletta vielä jonkun muun työn yhteydessä. 

Lapaset vastasyntyneelle

Ystäväni sai muutama kuukausi takaperin suloisen poikavauvan, jonka nimijuhlaa pääsimme viettämään viime sunnuntaina. Lahjaksi pikku hurmurille tein harmaa-valkoiset lapaset nahkasydämellä. Pienten vaatteet on vaan niin mahtavia, koska ne valmistuvat todella nopeasti. Itse en ole mikään supernopea neuloja, mutta nämä valmistuivat hetkessä aamupäivän aikana. Kiinnitin lapasiin vielä "turvanauhan", mikä estää pienokaista hukkaamasta näitä ihanuuksia. 

Koristetyynyjä

Kevättalvella päätin, että virkistän kotiani värikkäillä kesäisillä tyynyillä ja kävinkin kangaskaupoilla ihastelemassa erilaisia vaihtoehtoja. Löysin paljon kivoja yksittäisiä kankaita, mutta ne eivät millään toimineet yhdessä. Lopulta valitsin neutraaleja sävyjä, joita päätin piristää pikku nikseillä. Värikkäät tyynyt saavat vallata olohuoneeni ensi vuonna. Lupaan sen!

Tilasin ebaystä pinkkiä ja valkoista pampulanauhaa, jotka ompelin tyynyjen reunoihin. Olin ehkä vähän kyllästynyt noihin pampuloihin, koska niitä näki joka paikassa, mutta toisaalta näissä tyynyissä ne toimivat ja antavat kivan yksityiskohdan "perus tylsille" harmaille kankaille. Sinisävyiseen tyynyyn pampulat sopivat taas kuin kirsikat kakun päälle. Love, love love!

Vaihteluna mattojen ja pöytätablettien virkkaukselle päätin kokeilla aluevaltausta tyynyjen parista. Yhdistin muutamia eri harmaan sävyjä ja virkkasin perus pylväitä.

Yksinkertaista, nopeaa ja tyylikäs lopputulos. Matonkudetyynyt sopii hyvin esim. lattiatyynyiksi, koska niistä tulee tosi paksut ja jämäkät. 

Saisiko olla virkkausintoa?

Vaikka en millään haluaisi, niin pakko se vaan on myöntää, että kesä taitaa olla ohi ja syksyn sateet ovat saapuneet kuumien hellepäivien tilalla. Syksy tuo mukanaan myös jokavuotisen käsityöinnostuksen, ja minulla on koukut jo ainakin 4:ssä työssä kiinni. Valmistumassa on siis vaikka mitä kivoja juttuja. 

Mutta ennen syksyä, palataan hetkeksi kesään ja ihaniin käsitöihin, joita yritin kovasti valmistaa, mitä nyt rannalta loikoilun lomasta ehdin.

Olimme heinäkuussa Taivalkoskella mökkeilemässä ja olin ottanut kotoa mukaan matonkudetta ja koukun. Tarkoitus oli valmistaa pöytätabletit kotiin. Virkkaus luonnon keskellä on todellista sielunlääkettä ja se auttaa rentoutumaan ja irrottautumaan arjen hektisyydestä. Ja siinä ohimennen valmistuu ihania sisustusjuttuja kotiin. Mikä olisikaan parempaa?

Ontelo-/putkimatonkuteen olen ostanut Triteksistä.

Lisää kesäkäsitöitä tulossa pian!