Possu pienokaiselle

Kun olin itse lapsi, sain kummitädiltäni usein itsetehtyjä leluja. Vaikka lapsena ei niinkään osannut arvostaa käsityön arvoa, muistan kumminkin, että ne lelut olivat tärkeitä. Ne kun oli tehny juuri minua varten. Nyt kun itselläni on käsillä tekemisen taito, aijon ehdottomasti siirtää tätä perinnettä eteenpäin.
Kummityttöni (jolle aikanaan neuloin pienen pupun) sai ihanan pikkusiskon, joka tietenkin tarkoitti sitä, että neulepuikkoni pääsivät taas töihin. Mietin erilaisia eläinvaihtoehtoja ja lopulta päätin tehdä pienen possun. Jokaisella lapsella aina se "The lelu" joka on se kaikista ensimmäisin ja kaikista tärkein. Itselläni se oli myös possu. 

Iloisia leikkihetkiä pikkuneidille!

Pupu pienokaiselle

Kuinka herttaista voikaan olla näin pienen kauhahuivin neulominen? So sweet!

Tämä pienoishuivi kuuluu kummityttöni uuden syntymäpäivälahjan kaulaan. Pupun neulominen oli aika mielenkiintoista puuhaa, koska mitään ohjeita ei ollut. Aika monta kertaa jouduin purkamaan osia, jotta sain oikean kokoiset mittasuhteet kanille. Omin kätösin tehdyt lahjat vievät tottakai aikaa, mutta ne ovat kultaakin kalliimpia ja antavat lahjan saajalle paljon enemmän kuin vain lahjan. 

Pupusta tuli aika hurmaava :) Kuvat puhukoon puolestaan.

Lapaset vastasyntyneelle

Ystäväni sai muutama kuukausi takaperin suloisen poikavauvan, jonka nimijuhlaa pääsimme viettämään viime sunnuntaina. Lahjaksi pikku hurmurille tein harmaa-valkoiset lapaset nahkasydämellä. Pienten vaatteet on vaan niin mahtavia, koska ne valmistuvat todella nopeasti. Itse en ole mikään supernopea neuloja, mutta nämä valmistuivat hetkessä aamupäivän aikana. Kiinnitin lapasiin vielä "turvanauhan", mikä estää pienokaista hukkaamasta näitä ihanuuksia.