Uusi keittiö: ennen ja jälkeen

Kirjoittelin aikaisemmin keittiön suunnittelusta, mutta tällä kertaa päästän teidät jännityksestä ja paljastan miltä valmis keittiö näyttää nyt. 

Purimme siis entisen keittiön kokonaan pois ja rakensimme uuden tilalle ihan omin pikku kätösin. Suunnittelussa suosimme skandinaavista ja maalaisromanttista tyyliä. Ja pientä omaperäistä säväystä toimme itsetehdyillä puuhyllyillä. 

Mutta ensin lähtötilanne: Ahdas keittokomero, joka ei sopinut ollenkaan meidän tarpeisiin. 

Ja monen tunnin, viikon ja kuukauden jälkeen tässä on lopputulos. 

Olemme niin iloisia tästä muutoksesta, että oikein tihkumme intoa tehdä kokkailuja joka päivä. Enää ruoanlaitto ei ole jokapäiväistä pakkopullaa vaan kiva osa arkea. Enkä malta odottaa, että pääsen emännöimään juhlia ja kutsumaan kaikki ystäväni kylään!

Keittiönkaapit: Pirkanmaan Keittiökalustetukku Oy, Ylöjärvi

Työtaso: Bauhaus

Kylmäkalusteet: Gigantti

Seinälaatta: Rautia, Ylöjärvi

Lattialaatta: K-rauta, Lielahti

Vetimet: pyöreät: Ikea, pitkät: Kalustetukku Tampere

Puiset hyllyt: Puutavara Bauhaus, hyllyt tehty itse

Verhot: Kangas Ikea, itse ommeltu

Suuri kiitos rakkaalleni, joka toteuttaa (lähes ;)) kaikki suunnitelmani ammattitaidolla ja äärimmäisellä tarkkuudella. Rakensit meille kauniin kodin ♥ Kiitos!

Uusi keittiö - suunnittelu

Jokainen keittiön alusta loppuun suunnitellut ja toteuttanut tietää, miten suuri projekti keittiöremontti on. Suunnittelu, aikataulutus, purku, rakenteet, mahdolliset yllätykset, putkien ja sähköjen siirrot, lisää suunnittelua, materiaalien valinta ja niiden metsästäminen ympäri kaupunkia, kalusteiden asennus, tasojen asennus ja hella ja allaspaikkojen sovitus, laatoitus.... Tämä lista on niin loputon.  Jossakin vaiheessa minullakin meinasi usko loppua koko hommaan ja teki mieli heittää hanskat tiskiin, mutta onneksi ystäväni ja perheeni olivat tukena ja auttoivat päätöksissä.
 Kiitos siitä heille. Apu oli todellakin tarpeen.

Meidän lähtötilanne oli tämä: minimaalinen keittokomero,  jossa oli tehty huonoja ratkaisuja kalusteiden sijoittelussa, vain muutama laskutaso, vähän kaappitilaa, ahdas ja puhumattakaan alkuperäisistä kammottavista kaapeista, laatoista ja kylmäkalusteista. Asuntoa ostaessa meille oli tärkeää, että kodissa on hurmaava keittiö, joka houkuttelee tekemään ruokaa. Onneksi meillä oli silmää nähdä, että tämä voisi olla hiomaton timantti.

Mietimme pitkään, että voisimmeko säilyttää ja hyödyntää keittiössä jotain, mutta päädyimme lopulta aloittaa täysin puhtaalta pöydältä, eli kaikki sai lähteä. Rakenteita muutimme sen verran, että jatkoimme keittiötä noin 70 cm pidemmäksi ja siirsimme lieden paikkaa ja koteloimme huuvan poistoputken piiloon. 

Keittiömuoti on nykypäivänä tosi yksinkertaista, modernia, sileitä pintoja ja vain vähän yksityiskohtia. Tykkään toki tästäkin tyylisuunnasta, mutta meidän maku on ehkä hieman raffi ja maalaisromanttisempi.

Meillä oli kaksi vaihtoehtoa keittiölle: valkoinen tai musta.Valkoinen on tietenkin valoisa ja antaa tilaa pienelle keittiölle, mutta mustassa on sitä jotain erikoista, jota ei joka kodista löydy.
Olen käyttänyt varmaan 1000 tuntia katsellessani erilaisten keittiöiden kuvia netissä ja etsinyt sitä punaista lankaa, josta lähtisimme rakentamaan unelmakeittiötä. Alla hieman inspiskuvia, jotka innoittivat minua.

style-files.com

style-files.com

style-files.com

style-files.com

domainehome.com

elledecoration.co.uk

elledecoration.co.uk

Skandinaavinen muotoilu ja materiaalivalinnat olivat lopulta se polku jota lähdimme kulkemaan. Yksi asia, joka toistui lähes jokaisessa kuvassa, josta innoistuin oli puu. Lämmin, maanläheinen, kotoisa puu. Olimme yksimielisiä siitä, että työtasoksi tulisi puu ja siihen yhdistimme laajan pinnan yksinkertaista laattaa ja maalaisromanttiset kaapinovet. Kahdet erilaiset vetimet, rosteriset kylmäkalusteet sekä hieman omaa kädenjälkeä hyllyjen muodossa toimivat kauniina loppusilauksena keittiölle. 

Lopputuloksesta tuli juuri se ihana kutsuva keittiö, jota tavoittelimme. Ja Tomikin sanoi minulle yksi päivä, että "Kiva kun oot alkanu viihtyyn keittiössä enemmän". Ja voin kyllä sanoa, että kokin taidot on kehittyny kyllä huimasti keittiön valmistuminen jälkeen. Tämän kaiken jälkeen voin sanoa, että tämä urakka oli jokaisen kyyneleen ja hikipisaran arvoinen.

Mutta mites se uusi keittiö? Musta vai valkoinen?

Siitä lisää hieman myöhemmin ;)

Penkkimerkit puutarhaan

 Kevät, aurinko ja puutarha! Aah, ihanaa vihdoin! 

Ensimmäistä kertaa elämässäni voin sanoa, että omistan ikiomaa pihaa ja tarkoitus olisikin ottaa siitä pihapläntistä kaikki irti :D

Viikonloppuna tein pientä askartelua ja dymosin penkkimerkkejä puutarhaan.

Onneksi tajusin merkata nämä heti alusta asti, sillä esim. chili ja paprika ovat aivan samannäköiset kasvun alkuvaiheilla.

Ja antavathan nämä kieltämättä kivaa piristystä istutuksiin.

Itsetehty matto kangaspuilla

Yksi pitkäaikaisista "pakko toteuttaa"-haaveistani on ollut maton kutominen kangaspuilla.

Olen peruskouluaikana kutonut maton käsityötunneilla, mutta en muista siitä muuta kuin, että matto valmistui ja koristaa nyt vanhempieni kodissa huonettani :)

Olen pyöritellyt uuden maton kutomista jo hetken päässäni ja kuin satumalta huomasin lehdessä mainoksen/artikkelin Taito Pirkanmaa ry toiminnasta, jossa mainittiin, että kuka tahansa voi tulla ja kutoa oman mattonsa. 

Katsoin netistä lähimmän toimipisteen ja otin yhteyttä Taitokeskus Epilään sähköpostilla. Sain pian viestin takaisin, jossa minut kutsuttiin paikan päälle tutustumaan erilaisiin mattoihin ja tekniikkoihin.

Kun saavuin paikalle olin päättänyt, että teen raitamaton. Hieman mustaa, valkoista ja harmaata. Mutta kun Taitokeskus Epilän työntekijä Sanna alkoi esitellä minulle erilaisia vaihtoehtoja olin ihan ällikällä lyöty. Kysyin varmaan jokaisen matto-mallin kohdalla "Osaisinko minä oikeasti tehdä tuollaisen?" En ikinä olisi uskonut, että matot yllättäisivät minun näin, mutta niin kävi :D

Ylläolevista kuvista näet erilaisia kuviomalleja.  

Mattojen kuvio riippuu siitä miten kangaspuiden loimilangat on pujoteltu paikoilleen. Kuvioiden lisäksi mattoon voi tuoda ilmettä väreillä, materiaaleilla sekä pintatekstuurilla. Katselimme pitkään vaihtoehtoja ja lopulta päädyin marokkotyyliseen mattoon.
Kuteet mattoon kävin hakemassa Lamminpään Poppanavakasta. 

Kutomispäivänä menin paikalle hieman epäilevin askelin ja ajattelin, että mitäköhän muut pro-harrastelijat tykkäävät tällaisesta untuvikosta, mutta vastaanotto olikin hyvin lämminhenkinen. Niin työntekijät kuin kutojatkin olivat kiinnostuneita muiden töistä ja tunnelma oli hyvin innokas ja inspiroiva. Tunsin oloni erittäin kotoisaksi :)

Ammattitaitoinen Sanna opasti minua maton kutomisessa.

 JA SITTEN ITSE KUTOMISEEN:

Kuinka moni oikeasti tietää miten matto valmistetaan ja miten kangaspuut toimivat? Ei varmasti kauhean moni. Itse ainakin vietin muutaman yöttömän yön miettien miten ihmeessä mattoihin saa erilaisia kuvioita ja miten kangaspuiden polkimia käytettään. Kaikki kuitenkin selvisi kun pääsin  hommiin.

Kangaspuut on uskomattoman näköinen härveli. Satoja lankoja pujottelee toistensa lomassa ja erilaiset ratakset ja veivit kruunaavat tämän kapistuksen. Ensisilmäyksellä maton kutominen tuntuu lähes mahdottomalta, mutta kun istuu rauhassa alas ja kuunteleen opettajan neuvoja alkaa matto pikkuhiljaa valmistua.

Polkimia oli 7 kappaletta ja niitä poljettiin sen mukaan mitä ohje näytti. Hyvin, hyvin yksinkertaista, mutta tarkkaavaisuus ja keskittyminen ovat avainsanoja tässä puuhassa. Itselläni meni 85cm leveän ja 130cm pitkän maton kutomiseen aikaa noin 15h, ei kolme kutomispäivää. Ja tuo aika tavallisen työpäivän päälle -täydellä keskittymisellä- on melko rankkaa. Suosittelen siis kutomista vapaapäivinä.

Ja saanko esitellä: ihana, uusi, itsetehty mattoni. Rakastan sitä!

En vieläkään usko, että olen tehnyt tuon maton itse. Siitä tuli niin hieno ja se sopii uuteen asuntoomme täydellisesti. Muutamassa kohdassa on pieniä virheitä, mutta ensikerralla paremmin :)

Ei muuta kuin kaikki kutomista kokeilemaan!

Sisustusmatkaamassa

 Terveisiä Hämeenlinnasta! 

Kävimme vanhempieni kanssa Metsänkylän Navetassa sisustusmatkalla hakemassa inspiraatiota ja mahdollisia löytöjä uuteen asuntoomme. Yksi idea jonka halusin toteuttaa oli keittiöön hyllyparrut vanhasta puusta, mutta matkalla Hämeenlinnaan löysin nettiä selaillessani aivan loistavan, vielä paremman idean. Pysykää siis linjalla, siitä lisää myöhemmin ;)

Kaikista ihanista tavaroista huolimatta, ostin vain paksua köyttä, josta olisi tarkoitus taiteilla jotain kivaa, kunhan keksin vaan, että mitä :) 

Yksi asia mikä on aivan pakko mainita on Navetan sivurakennuksessa sijaitseva Kahvila Leivintupa, josta saa maaaaaaailman parasta pannukakkua. Asiaan saattoi vaikuttaa myös se, että olin ollut pitkään herkkulakossa, ja ehkä vielä vähän nälkäinenkin. Mutta jos aikoo käydä Metsänkylän Navetassa niin ehdottomasti pitää käydä myös pannarilla Leivintuvassa. Suosittelen!

Tästä kirjoituksesta taisi tulla nyt enemmänkin kissapäivitys, kun erityisen ihana kisumisu on niin monessa kuvassa :D En ole mikään kissaihminen, mutta tämä valtava karvapallo sai sydämeni pakahtumaan. Huomasin, että mielessäni taisi pari kertaa käydä ajatus: "Pitäisiköhän tälläinen hankkia meillekin".

Käytiin myös poikkeamassa sisustuskaupassa Tiirinkosken tehtaassa, jossa oli ihania sisustustarvikkeita ja vaatteita. Rakennuksen pihapiirissä ulkoili vähän isompia karvakasoja. Aivan uskomattoman hurmaavia. Aaww! 

Pannulaput ystävälle

Välillä tulee tilanteita, että ostaa jotain, vaikka ei edes tarvitse sitä. Nämä on niitä harmillisen tuttuja "Tästä voi tehdä vaikka mitä kivaa" -ostoja, jotka usein jää kaappiin pölyttymään. Yksi ryhmä näistä ostoista on matonkuteet. Kuinka monta kerää minullakin on sitä täydellistä kudetta odottamassa täydellistä ideaa varten?  Vastaus: Aivan liian monta!

Mutta välillä tällä sattuman saralla tulee myös onnistumisia. 

Ystäväni on ihastellut monta kertaa tätä ihanaa meleerattua harmaata kudetta. Päätin siis ilahduttaa häntä ja virkkasin pannunaluset yllärinä kyseisestä kuteesta. Tein monia testiversioita ja lopulta sain aikaan jämäkän siistin neuloksen, joka näytti oikein kivalta pannulapussa.

Meinasin  paljastua yllätysprojektissa kerran, kun ystänäni oli minulla kylässä ja otti kudekerän syliinsä ja katseli ja pyöritteli sitä. Onneksi hän ei huomannut langan toisessa päässä kiinni olevaa keskeneräistä työtä.
Huh huh... :D

 Kiinnitin valmiin työn reunaan nahkaisen ripustinnauhan, joka antaa kivan kontrastin harmaasävyiseen kuteeseen. 

Näistä tuli niin kivat, että taidan tehdä itselleni samanlaiset :)