Morsiuspuku, vol III

Näin sopivasti talven tullen päätän palata hetkeksi kesään ja häätunnelmiin.
Ystäväni oli menossa naimisiin ja kysyi, että olisinko innostunut tekemään hänelle morsiuspuvun. Hänellä oli ihana idea, joka poikkesi perinteisistä hääpuvuista.
Puvusta haluttiin kaksiosainen, tyylikäs, mutta rento. Siis kantajansa näköinen. 

Pidimme suunnittelupalaverin morsiamen kanssa ja lähes heti kävi ilmi, että meillä on hyvin samanlainen käsitys siitä, että mitä lähdemme tekemään. Vaikeinta tässä puvussa oli oikean kankaan etsiminen. Totesimme heti alkuun, että pakalta ei haluttua materiaalia tule löytymään, joten lähetin morsiamen sukulaisten liinavaatevarastoja ja kirpputoreja tutkimaan.
 

Hetki siinä meni, että oikea kangas löytyi, mutta kun se löytyi, se oli aivan täydellinen. Muutaman tunnin sain kangasta käännellä ja mittailla, jotta sain sen riittämään ja kaikki kuviot kohdalleen. Lopulta kaavat löysivät omat paikkansa ja olin lopputulokseen enemmän kuin tyytyväinen. Ja niin oli myös morsian, jonka silmäkulmat taisivat vähän jopa kostua, kun hän asteli peilin eteen puku ensimmäistä kertaa päällään.

Ja se tunne on kyllä kultaakin kalliimpi, kun näkee tyytyväisyyden ja liikuttumisen morsiamen kasvoilla. Siitä tietää, että olen onnistunut työssäni.

Onnea vielä hääparille ja kiitos kesän parhaista juhlista!

.    .    .    .    .

Ah, vieläkin haikailen menneen kesän perään ja sen ihaniin muistoihin ja hetkiin.

Lähetän siis sylikaupalla rakkautta maailmaan, jotta ensikesäksi saataisiin paljon ihania häitä ja onnellisia loppuja!