It' s payday! vol I

Vihdoin koitti taas ihanan yllättävä palkkapäivä ja sen mukana kuusi numeroinen palkkashekki. Hah! Ei nyt sentään, mutta palkka kuitenkin tuli. Olen kehittänyt itselleni tavan, että saan joka palkasta ostaa jotain pientä tai suurta itselleni hemmotteluksi. Tänä kesänä/syksynä olen kuumeisesti halunnut lyhyttä nahkatakkia ja nyt sen löysin! Mutta takki ei ole nahkaa, mutta se ei haittaa, koska materiaali on muuten mieleinen.

 

 

 

Kiitos Tomille kuvakulmasta!

 

Takin lisäksi löysin ihanan sulkakorvakorun sekä pikkuniittilaukun.

Perfecto!

 



DIY vol I

Ensimmäinen DIY-ryhmä (Do It Yourself) kokoontui siskoni emännöimänä aiheena kukkaro. Olemme siis keränneet pienen porukan käsitöistä kiinnostuneiden kesken ja kokoonnumme yhdessä näpertelemääm eri teemoilla. Tällä kertaa siis teimme kukkaron klipsi kiinnityksellä.

Oli hauska kokoontua yhteen pähkäilemään ja tekemään yhdessä.

Kaikilla tekijöillä oli hyvin erilaiset kankaat, joten oli kiva samalla nähdä miten eri paksuiset kankaat käyttäytyivät kukkaroa työstäesssä.

Kukkaron teko on yllättävän helppoa, mutta näppäryyttä tarvii kehyksen liimaus ja kiinnitys.

Itse tein kukkaroni samasta kankaasta, josta olen tehnyt itselleni myös takin. Josta muuten en ole laittanut kuvia ollenkaan tänne. Asia pitänee siis korjata.

 

Mutta sitä ennen ompelupakki auki ja kukkaroita tekemään!

 

 

 

 

Ohjetta seurasimme Pientä kivaa -blogista, joissa näitä pussukoita on tehty vähän usempi.

 

 

 

 

 

Kiitos DIY -tytöille, toivottavasti porukka kokoontuu taas pian!



"Olisitko elämäni, viimeinen elämäni rakkaus"

Ah, olipa ihanat häät!

Serkkuni siis asteli alttarille Sastamalan Pyhän Marian kirkossa lauantaina. Kirkko ja sen ympäristö oli aivan ihana ja täydellinen valokuvaus miljö. Tosin kylmä ilma ja sade pakotti häävieraat suoraan autoille heti vihkimisen jälkeen, joten kuvaaminen jäi vain muutamaan räpsäisyyn. Onneksi hääpari oli saatu kuvattua siinä maastossa ennen vihkimistä.

Kirkolta siirryimme juhlapaikalle, jonka nimeä en nyt muista, mutta paikka oli vanha lato, alakerrassa oli ruokailutila ja yläkerrassa "tanssisali". Oikein mukava ja onnistunut tila noin 100 hengen häille.

 

Aikaisemmassa päivityksessä mainitsin, että pääsen käyttämään AX Parisin mekkoa ensimmäisen kerran ja voin sanoa, että mekko palveli erittäin hyvin. Tosin en saanut laittaa niitä korkkareita, jotka olisin halunut, koska mekon helma olisi noussut turhan korkealle. Olisin myös halunnut laittaa hiukseni nutturalle, mutta kaikki hiustarvikkeet oli hukassa aamulla, jotem päädyin pitämään hiukset auki.

 

 

 

Heti hääparin onnittelujen jälkeen juhlavieraat pääsivät polaroid kuvauksiin, joista kuvat siirrettiin välittömästi vieraskirjaan. Aivan ihana idea! Tällainen kuvaus olisi hyvä kaikkiin juhliin. Vieraskirjassa oli oman kuvan vieressä oli pieni kirjekuori, johon sai jättää hääparille onnen toivotuksen.

 

- - -

 

Kiitos Terhille ja Tuomakselle ihanasta hääjuhlasta!



Mene pois paha flunssa!

Iloinen ja onnekas tunne valtasi minut kun postiluukusta tipahti kirjekuori. Ei mikään tavallinen kirjekuori vaan kutsu kesähäihin. Ihanaa!!! Kaikilla ystävilläni on ollut paljon häitä ja juhlia tänä kesänä, mutta mihin minun kutsuni ovat menneet? Minulla on tosi iso suku ja kissanristiäisiä on ennen ollut melkein joka kuukausi, mutta nykyään juhlia on harvassa. Mutta nyt kun serkkuni häät lähestyvät, niin mitä minun kroppani tekeekään? Juhliin on enään kolme päivää ja minulla on ihan kamala flunssa! Ystäväni Nasolin ja Finrexin ovat olleet suurena tukena, mutta silti tuleva juhlakunto jännittää. Tiedän, että pitäisi vain levätä ja ottaa rauhallisesti, mutta tänään menen siskoni järjestämään käsityöiltaan ja huomiseksi olen varannut kolme paikkaa Fitball-jumppaan minulle, siskolleni ja äidilleni. Lupaan ottaa ihan rauhallisesti!

Olen odottanut häitä senkin takia, että saan laittaa ensimmäistä kertaa päälleni AX Parisilta tilatun mustavalkoisen maximekon. Kynnetkin on jo maalattu ruusun punaisisksi ja ripsitupsut odottavat meikkipöydällä. Ihanaa päästä laittautumaan oikeen kunnolla!

Mutta sitä odotellessa ja flunssaa parannellessa kävin hieman läpi vanhoja asukuviani, jotka eivät vielä ole päässeet blogiini.

Ensimmäisissä kuvissa olen kummipoikani ja  hänen pikkuveljensä synttäriellä.
Mekko on Pull & Bear, laukku Parfois, (vyö ehkä H&M), korut by me :)

 

 

 

 

Tässä alla on yksi tämän kesän must have mekko. Kävin Indiskassa sisustus kaupoilla, mutta kun näin tämän mekon ja sen kirjailut oli se pakko saada.

 

Mekko Indiska, korvakorut Nature

 

 

 

 

 

Sitten väliin tällänen yksittäinen sormi/kynsikuva. Pitäisi varmaan alkaa kuvaan koko käden kynsiä, kun nuo yksittäiset sormet ei ole kauhean houkuttelevan näköisiä. Mutta tässä siis geelikynsi.

 

 

 

Sitten viimeisenä on H&M mekko ja Naturen korut.

 

 

Koirapuistoilua vol 2 ja luumuja

Ajattelin ensin, että en päivitä toista kertaa koirapuistojuttuja, mutta kun haukut olivat niin ihania, joten pakkohan minun oli! Tälläkin kertaa chihuja oli lähemmäs 20 ja kaikki aivan ihania. Isojenkin koirien puolella oli ihania koissuja, joita pikku chihut ihmettelivät verkon toiselta puolelta. Robin oli tällä kertaa huiman reipas ja sai monta uutta kaveria. Tein hauskan havainnon, että saman väriset koirat leikkivät keskenään. Ruskeat ruskeiden kanssa ja vaalet keskenään. Olikohan suunniteltua vai sattumaa?

 

Koirapuiston jälkeen kävimme Tomin vanhemmilla laittamassa äidin kynnet kauniiksi Kreetan reissua varten. Samalla käynnillä huomasin, että luumupuun luumut olivat kypsyneet herkullisen näköisiksi ja poimin heti muutamat talteen. Pitää tutkia, mitä kaikkea luumuista voi valmistaa ennen kuin ne menevät pilalle. 

 

 

Robin tarkasti olivatko luumut tarpeeksi kypsiä!

 

Match Show ja koirien hyvinvointitapahtuma!

 Ja niin saapui sunnuntai sekä Match Show ja koirien hyvinvointitapahtuma! Aamulla rankkasade yllätti ja hieman hankaloitti alkuvalmisteluja, mutta pienien ongelmien jälkeen saimme tapahtuman loistavasti käyntiin. Kävijöitä oli oli todella paljon ja alue täyttyi nopeasti niin ihmisistä kuin kaikenkarvaisista koirista.

Minut oli nimetty pitämään huolta nakkikisasta. Kisan idea oli yksinkertainen: viiden kupin alle sekä juomakuppiin veden joukkoon oli piilotettu nakit, jotka koiran piti löytää ja syödä. Suorituksesta otettiin aikaa ja päivän päätteeksi kolme nopeinta koiraa palkittiin.

Olin alunperin ajatellut, että tehtävä on helpompi isoille koirille, mutta yllätykseksi pienet koirat olivat melko nokkelia tässä kilpailussa.
Koirat olivat niin hassuja suorittaessaan tehtävää. Oli tassutekniikkaa ja kuonotekniikkaa. Jotkut kaatoivat kuppeja ihan sattumalta ja jotkut jopa innostuivat merkkaamaan kuppeja nakkien syönnin jälkeen. Koirilla meni radan selvittämiseen 33 sekunnista yli 2 minuuttiin. Jotkut joutuivat keskeyttämään, koska nakit eivät maistuneet tai ramppikuume oli liian suuri.

Voittajaksi selviytyi Ansa-terrieri, joka teki tuon päivän kärkiajan 33 sekuntia.

Nakkikisaan osallistui 54 koiraa, joten voitte vaan kuvitella kuinka kipeät reiteni ovat tällä hetkellä, kun kyykistyin piilottamaan noin 300 nakkia.

Alla on vielä kuvia tapahtumasta.

Nuorin osallistuja oli 13 viikkoinen pentu. Kovin innokkaasti vaavi kuppeja nuuskutteli, mutta pienellä avustuksella nakit löysivät pian herkuttelijansa suuhun.

Nakkikisan voittaja Ansa.