Lipaston entisöinti

Kävin valokuvaamassa siskoni asuntoa ja palkkioksi sain heidän pihallaan olleesta leikkimökistä löytämäni pikku lipaston. Olen jo hetken aikaa kaivannut jotakin pientä tuunausprojektia, joten kiikutin lipaston innoissani kotiin. Näin heti selkeän kuvan mielessäni, miltä lipasto näyttäisi valmiina, joten päätöksen vaikeutta ei ainakaan tullut.

Olin nähnyt monissa blogeissa ja sisustuslehdissä kuvia huonekaluista, joita on päällystetty tapeteilla. Menin siis heti nettiin Coloren sivuille ja tilasin Pip Studion tapetteja, joita voi tilata kätevästi metreinä, eikä tarvi ostaa kallista täyttä rullaa.

Lipaston rakennekunto oli hyvä, ainoastaan ulkonäkö tarvitsi pientä fiksausta.
Alkuun tietenkin hioin koko lipaston ja sitä tehdessäni huomasin, että vetolaatikoiden etuosasta tuli kivasti esille kuviointi, joka oli alkuperäisessä maalissa peittynyt. Kuvio näytti puolihiottuna kivalta joten päätin jättää sen kokonaan maalaamatta.
Hionnan jälkeen maalasin lipaston Tikkurilan puolihimmeällä Helmi kalustemaalilla pariin kertaan.



Kun maali oli kuivunut muutaman päivän, saapuivat tapettini sopivasti seuraavaan vaiheeseen. Coloren toimitus oli tosi nopea ja tilauksen mukana tuli ihana huomaavainen viesti, josta tuli hyvälle tuulelle. Kiitos Colorelle hyvästä palvelusta!

Kahvat lipastoon kävin ostamassa Indiskasta ja epäonnekseni huomasin, että Tampereen Indiskan myymälä aikoo lopettaa kokonaan kahvojen ja koukkujen myynnin :(

Kotiin saavuttuani ruuvasin kahvat paikoilleen ja sitten lipasto olikin jo valmis!
Ja siitä tuli aivan ihana.

Jälkikäteen rupesin vielä miettimään, että olisiko vetokaappien etuosa sittenkin pitänyt olla täysin valkoinen, mutta sen pystyy helposti maalaamaan jos joskus haluaa sen vielä muuttaa.

Metsänkylän Navetta - Hämeenlinna

 

 

Niinkuin jo aikaisemmin mainitsin, kävin vierailulla Hämeenlinnassa Aulangon kupeessa sijaitsesevassa Metsänkylän Navetassa. Paikka myy sisustus- sekä rakennustavaraa. Miljö on uskomattoman kaunis maatilakartano ja sen ympäristö.Yrityksen nettisivut kertovat, että Metsänkylän Kartanosta on löytynyt ensimmäiset merkinnät jo vuodelta 1453. Navetta on auki sunnuntaisin klo 12-15, mutta ma-to on myös mahdollisuus vierailla paikalla, kunhan sopii etukäteen tulostaan. 

Navetalla saa helposti kulutettua parikin tuntia aikaa, kun kiertelee paikat tarkasti läpi. 

Aivan ihastuttava paikka!

Sisustus- ja rakennustarvikkeiden lisäksi Metsänkylän Navetalta löytyy myös hurmaavia alpakoita. Tilalta voi ostaa alpakoiden villaa, sekä valmista alpakkalankaa.
Täältä löydät lisätietoja Metsänkylän Navetan alpakoista.

"My" first tattoo

"Tomi, tehään tänään jotain kivaa yhessä, jotain mitä ei olla ennen tehty"

"No haluukko tehä mulle tatskan"

"Ööö... Vaikka" :D

Ja niin kaivoimme tatuointikoneen esiin ja aloimme hommiin. Tomi siis osti vajaa vuosi sitten tatuointikoneen ja ensimmäistä kertaa hän päästi minut puikkoihin. Olen seurannut monta kertaa vierestä, kun Tomi tatuoi, joten homma ei tuntunut juurikaan vieraalta. 

Tomi valitsi itse paikan ja kuvan koon, mutta minä sain valita kuvan. Valitsin afrikkalaisen heimosymbolin, joka oli melko yksinkertainen, eikä liian yksityiskohtainen. 

Stencilin eli siirtokuvan asettelin paikalle varmaan viisi kertaa, koska halusin lopputuloksen olevan mahdollisimman hyvä. Lopulta olin tyytyväinen ja oli aika aloittaa itse tikkaaminen. Jo ensimmäisen viivan jälkeen olin valmis heittämään hanskat tiskiin, sillä neulan työntyminen ihon alle tuntui todella pahalta. Kone tärisi ja liikutti ihoa niin nopeasti, että oli lähes mahdotonta sanoa, missä neula liikkui. Alkukankeuden jälkeen ote rupesi tuntumaan itsevarmemmalta ja viivat alkoivat löytää paikkansa.

Olimme molemmat yllättävän tyytyväisiä valmiiseen kuvaan. Loppua kohden en olisi halunnut lopettaa, koska ihon värittäminen oli oikeastaan aika hauskaa puuhaa.

Siinä se sitten on ja pysyy (toivottavasti)!

Huokaisu ja hienpyyhintä otsalta. Onneksi kuva onnistui hyvin, eikä mennyt pilalle. :D

Hyvä minä!

Kesäretki Porvooseen

Terveisiä ihanan kesäisestä Porvoosta.

Teimme Tomin kanssa pienen kesäreissun Porvooseen viime viikolla. Ilma sattui olemaan koko päivän pilvinen, vaikka säätiedotukset olivat luvanneet aurinkoista. Ilmasta huolimatta meillä oli tosi hauskaa ja pääsin vihdoin kuvaamaan hurmaavaa vanhaa kaupunkia.
Päiväämme kuului ihastelun ja valokuvauksen lisäksi putiikeissa kiertelyä ja virvokkeiden nauttimista hurmaavalla joenrantaterassilla. Tietenkin kävimme myös Brunberkin myymälässä, joka oli aika pettymys. Mutta onneksi Brunberkin tryffelisuklaa ei ikinä petä ja sain nauttia lempisuklaastani sen kotikaupungissa :) Vanhakaupunki oli niin kaunis ja kaikki ne kukat ja somisteet, jotka oli aseteltu pitkin katuja tekivät juuri sen tunnelman, jota olin paikalta odottanut.

 

 

 

Yövyimme teltalla Sun Camping Porvoossa, joka oli etukäteen tuntunut paljon kivemmalta ajatukselta, kuin itse telttayön jälkeen. En ole mikään kaupunkileidi, joka ei kestä vetää edes kumppareita jalkaan, mutta olisin kyllä mieluummin valinnut lämpimän hotellihuoneen, kolean teltan sijaan. Mikään, ei siis mikään mennyt putkeen sinä yönä! Koko yön retkipatjani toimi ikäänkuin liukumäkenä minulle ja makuupussillleni, ja heräsin vähän väliä siihen, että olin valunut sikiöasentoon teltan alareunaan. Kun olin patentoinut kitkaa lisäävän ratkaisun makuupussini ja retkipatjani välille sain nukuttua hieman paremmin. Tosin heräsin usein siihen, että minulla oli joko tosi kuuma ja sitten taas kylmä. Lopulta keksin vallata Tomin makuupussin, jossa oli huomattavasti mukavempaa kuin omassani. Patjakin tuntui paljon pehmeämmältä ja kitka oli sopiva! 

Luontoäiti oli asettanut herätyskellon soimaan noin klo 6 aamulla, kun ystävällinen harakka/korppi/varis toivotti meille hyvää huomenta. Olin aamulla niin väsynyt ja viluissani. Olkäpäitäni ja lantiotani pakotti kovasta "patjasta" ja kolmekerroksiset silmäpussit peittivät kasvoni. Mutta eikös se aina niin mene, että lomalla ei ikinä rentoudu, vaikka kuinka yrittäisi ;)

Epäonnistuneesta yöstä huolimatta, meillä oli huippureissu ja päätimme käydä tästä eteenpäin joka kesä pienellä Suomi-reissulla.
Kotimatkalla poikkesimme Metsäkylän Navetassa Hämeenlinnassa, mutta siitä lisää seuraavalla kerralla. 

p.s. telttailuvinkkejä ja -kokemuksia otetaan vastaan ;)

Summer outfit

Voi pojat mikä lomaviikko minulle sattuikaan. Minulla ei ole ennen ollut kunnon kesälomaa, enkä oikein osannut arvioda, että mihin aikaan haluan pitää moisen. Valitsin ihan summassa kalenterista tämän viikon ja en voi olla muutakuin tyytyväinen. Aurinko on paistanut pilvettömältä taivaalta, eikä lämpötiloissakaan ole ollut valittamista.
Ja olen viikon aikana ehtiny tehdä vaikka mitä. Hyvä minä!

Tänään ohjelmassa oli auringonottoa ja illalla Tomi vei minut syömään Hulluun Poroon, jossa oli ihan taivaallisen hyvää ruokaa.  Kävimme pyörähtämässä Puistoreggaessa ja matkalla sinne huomasimme, että keskustorilla oli käynnissä "dinner in the sky" -tapahtuma, jossa nimensä mukaisesti ruokaillaan ilmassa 50 metrin korkeudessa. Vaikka minulla ei ikinä ole ollut mitään kummempaa korkeanpaikankammoa, tuntui ajatus ruokailusta niin korkealla aika hurjalta. Onneksi olimme juuri ruokailleet jalat turvallisesti maanpinnalla.
Illalla piti mennä vielä kavereiden kanssa kaupungille, mutta jo viikon myllertänyt flunssa otti jälleen voiton ja veti minut lepäämään kotisohvalle. Toivottavasti huomenna jaksaisi vielä nauttia viimeisestä lomapäivästä. 

Uusi perheenjäsen

Jo vuoden päivät olen suunnitellut uuden ompelukoneen ostamista ja vihdoin sain sen hankittua! Minulla on ennestään ollut Brotherin melko pieni ompelukone, jonka olen ostanut noin 5 vuotta sitten Tampereen käsityömessuilta. Pärjäsin koneella varsin hyvin siihen saakka, kun pääsin kokeilemaan koulussa käytettäviä teollisuusompelukoneita. Sen jälkeen en ole juurikaan edes vaivautunut kaivamaan omaa konettani esille. Koulun jälkeen olen tehnyt ihan pieniä ompelujuttuja, koska en halunnut ommella omalla koneellani ollenkaan.
Uuden koneen merkiksi valitsin Pfaffin, koska se on ainut merkki, joka jossain määrin pystyy kilpailemaan teollisuusompelikoneiden kanssa (tosin niissäkin ero on kuin yöllä ja päivällä).
Uusi koneeni on sii PFAFF - expression 3.2.  En ala sen kummemmin koneen ominaisuuksia tässä luettelemaan, mutta kone vastaa täydellisesti omia tarpeitani. Kone maksaa 1300€, mutta sain tehtyä hyvän diilin ja ottivan vielä vanhan koneenikin vaihdossa pois. Lisäksi neuvottelin kauppaan muutamia erikoispaininjalkoja sekä puolia ja lopulliseksi hinnaksi jäi 980€. Hinta kuulosti korvaani järkevältä, vaikka jälkikäteen jäin vielä miettimään (niin kuin aina) olisinko voinut tingata hintaa vieläkin alemmaksi. Mutta hetken järkeiltyäni löin kauppiaan kanssa kättä päälle ja kiikutin uuden koneen autoon.

Minulla on kauhea hinku päästä testailemaan uuden koneeni kaikkia ominaisuuksia, mutta ainakaan vielä en ole kokeillut, kun ihan vain muutamia juttuja. Ja olen jo nyt niin niin myyty! Olin tosi yllättynyt, että koneen mukana tuli todella kattava, selkeä ja vielä suomenkielinenkin käyttöohje, josta olen ahminut tietoa kuin mikäkin koululainen. Ja pitkästä aikaa minulla on tosi kova kuume päästä toteuttamaan ompeluitani, jotka ovat pitkään jääneet vain suunnittelu vaiheelle.

Toivottavasti kuume pysyy yllä, sillä uudella koneellani kaiken pitäisi olla mahdollista! :)

Juhlapuvun valmistus, osa I

Ystäväni ovat menossa marraskuussa naimisiin ja ajattelin olla ajoissa liikkeellä ja aloittaa jo nyt juhlapukuni valmistuksen. Mitään kutsua en ole vielä saanut, mutta odotukset ovat korkealla :D Jos postelijooni ei minua muista, niin onpahan hieno puku valmiina toisiin juhliin. 

Tilasin netistä vuosi sitten kankaat (jotakin) mekkoa varten, mutta en ole vielä käyttänyt niitä mihinkään, joten nyt on oivallinen aika kaivaa ne kaapin pohjalta pölyttymästä ja alkaa tosi toimiin. Ajattelin pitää ikäänkuin työpäiväkirjaa täällä blogin puolella, miten työ edistyy ja mitä ongelmia ja onnistumisia työn aikana kohtaan. Olen siis tehnyt muutamia juhlapukuja itselleni ja ystävilleni, mutta en koe olevani vielä mikään pro. Ja niinkuin sanotaan "harjoitus tekee mestarin" joten uskon kehittyväni tämän mekon kohdalla taas hieman lisää. 

 Joten ei muuta kuin mitta esille ja aloittamaan! 

En vielä tiedä millaisen mekon teen ja suunnitelmat muuttumat päässäni jatkuvasti. Olen kahden vaiheilla teenkä olkaimellisen- vai olkaimettomanmekon, mutta pituudesta olen ehdottoman varma: täyspitkä. 

Mutta ennen kuin päätän lopullisen mallin, voin kuitenkin ottaa jo mitat ja tehdä yläosan kaavan, sillä melko varmasti muotoilen yläosan nuken päällä.

Työpäivä yksi: Mittojen otto ja kaavojen valmistus

Onneksi Tomi oli kotona, kun otin mittoja, koska yksin siitä touhusta ei olisi tullut mitään. Näytin ensin nuken päällä miten mitta kuuluu ottaa oikein ja sitten Tomi otti saman mitan minusta.

Kaavojen valmistus oli yllättävän vaikeaa. Koulussa opitut asiat kaavoituksesta olivat jo vuoden jälkeen alkaneet ruostua. Pieni paneutuminen muistiinpanoihin kuitenkin auttoi ja viivat alkoivat löytää paikkaansa kaavapaperilla. 

Alku lähti hienosti käyntii ja tästä on hyvä jatkaa!

Lahjakortti ostoksilla

Löysin kaapin pohjalta Keskon 50 € lahjakortin. Soitin lähes samantien serkulleni, joka suostui lähtemään kanssani shoppailureissulle. Kävimme myös sisustusliike Aadassa (jonne myöskin minulla oli lahjakortti), mutta sieltä en löytänyt mitään. Suuntasimme siis kohti Kodin ykköstä, jossa oli parhaillaan alennusmyynnin käynnissä. Tein 50€ tosi kivoja löytöjä, vaikka ostokset olivatkin hieman "pakko-ostoja", koska lahjakortti oli käytettävä kokonaan. Mukaan lähti farkkukankaasta neulottu matto, ihastuttava peltirasia, puinen laatikko (ensin ajattelin, että laitan siihen ompelutarvikkeita, mutta siihen päätyisin sipulit ja oliiviöljy) sekä valkosiniraidalliset patalaput ja -kinnas.

Matkalla kotiin kävin kaupassa ja mikäs mikäs sieltä kylmäkaapista löytyi :)