Short, shorter, shortest

Niinkuin edellisellä kerralla jo mainitsinkin, kävin kampaajalla ennen joulua leikkauttamassa tukkani. Toimenpide oli hurjan pelottava, koska minulla ei ikinä ole ollut lyhyitä hiuksia. Onneksi olin hyvissä käsissä ja tiesin jo etukäteen, että lopputulos olisi loistava. Pituutta lähti siis noin 20 cm pois ja samalla värjäsimme jäljelle jääneet kutrit.

 

 

Leikkauksesta tuli aivan uskomattoman hieno ja väri on mieletön. Pidän tosi paljon uudesta tukastani, vaikka miesväeltä saamani palaute oli hyvin selkeä "Naisella pitää olla pitkä tukka!"

Uusi elämäni uuden tukan kanssa on lähtenyt loistavasti käyntiin. Peseminen ja kuivaus on uskomattoman helppoa ja eivätkä takkupallot enään kiusaa niskassaa.
Mutta yksi huono puoli näissä on. Niskaani on alkanut särkeä ihan jumalattomasti tukan leikkuun jälkeen. En siis tiedä onko niskani paleltunut, vai mitä, mutta kipeä se ainakin on.

Onneksi sain Siskoltani aivan ihanan tuubikaulahuivin joululahjaksi, joka lämmittää niskaa ja auttaa jaksamaan paremmin.

 

 

Kiitos jälleen kerran Suville kauniista lopputuloksesta!